jota olin järjestämässä Jalasjärven museolle.
Aivinaa ja rohdinta.
Huru huru huru huru,
pitkiä pellavia-a-a
ja hienoja hamppuja-a,
räätikkäitä ku nurkanpäitä
ja nauriita kuin lautasia,
papuja ku pähkinöitä
ja perunia ku pulleroi!
Ja tupakkikultaa kans
isän piipun päähän!
-Eeva Kristiina Matintytär Hänninen, Loimaa 1935
Omia pellavatöitäni vuosien varrelta:
Aivinaa ja rohdinta.
Huru huru huru huru,
pitkiä pellavia-a-a
ja hienoja hamppuja-a,
räätikkäitä ku nurkanpäitä
ja nauriita kuin lautasia,
papuja ku pähkinöitä
ja perunia ku pulleroi!
Ja tupakkikultaa kans
isän piipun päähän!
-Eeva Kristiina Matintytär Hänninen, Loimaa 1935
 |
| Kuultokudos "Tiiliseinän sydän" |
Kuultokudos "Me kolme"
Kaitaliina "Kolme vihreää"
Verho "Mutkitellen"
http://www.pellavapirtti.fi/pages/fi/koti.php
Linkki pellavan uuteen tulemiseen:
Ai sinäkin teet kuultokudoksia, äitini ehti eläkevuosinaan tehdä muutaman ja minulla on onni omistaa niistä yksi. Tuo lintuaihe on hieno ja siinä yläpuolella hehkuu upeata väriä neliöaihe. Nostan hattua!
VastaaPoistaKuultokudokset olivat 80-luvun villitys täälläpäin ja niitä tehtiin "joka taloos".
VastaaPoistaSen jälkeen tuli ns. vakoraanut, joita tehtiin moppilangasta ja leikattiin pinta ryijynomaiseksi.
Kuultokudoksen "luoja", Ellen Alakanto oli eteläpohjalainen tekstiilitaiteilija, kunnioitan hänen elämäntyötään suuresti.
Kiitos hatunnostosta Pipsa-Piipuri ☺
Todella hienoja pellavatöitä, joita esittelet.;D Nuo työvaiheet ovat tuttuja, vaikka en ole itse tehnytkään. Pellavan arvo käsityömateriaalina ei koskaan häviä, se säilyy äidiltä tyttärelle ja tyttärentyttärelle.<3
VastaaPoistaKiitos Aili♥
PoistaPellava on aina pellavaa.. ihanin luonnonmateriaali.
Mummoni tekemää pellavakangasta ihailen.. hän oli mestari kankaankudonnassa.