 |
Muistatko ystävä? Mitä minä muistelisin? Kuvat: Ari Rintala NÄYTTELY Yhdestoista hetki - jälkiä luonnossa-näyttely on esillä Nurmon lukiolla tammikuun loppuun saakka.  Meidän kotimme Kuva: Seppo Rintala Rumat luontokuvat avaavat silmiä "Ne ovat niitä rumia kuvia, jotka vähän särähtävät. Vuoden luontokuvanäyttelystä ne jätettäisiin automaattisesti itsesensuurilla pois." -sanoo luontokuvaaja Seppo Rintala      "Ihmiset ovat tottuneet katsomaan valokuvia liian nopeasti." -sanoo Nurmon lukion kuvaamataidonopettaja Sakari Hatakka. Hän haluaakin opettaa oppilailleen kuvan eteen pysähtymistä. Lähde: Ilkka-lehti  Rumakin on kaunista ☻ |
tiistai 17. tammikuuta 2012
Rumia luontokuvia
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hyvä että toit esille tämänkin puolen. Kauneutta ihaillessamme unohdamme helposti, että kaikki ei ole täydellistä. Luonto on yleensä kaunis, mutta ihminen turmelee sekä nuo hirmumyrskyt.
VastaaPoistaVähän samoin on ihmisen itsensä laita. Noista kuvista pelottavin oli se öljy rannalla. Pöllö on ihan näköisebi;) joten se on ihan nätti;)
Mielestäni luonto on kaunista luonnollisuudessaan.
PoistaValokuvaajat ja hyvät kamerat ovat tulleet kilpailemaan: "kuka saa komeimman ja näyttävämmän kuvan".
Tässä mun ottamassa kuvassa ei ole öljystä kysymys, vaan lintulammen perustamisesta, joka on vielä kesken. (Ruma kuva sinänsä).
Pöllö on taasen mun "turvamies" täällä kotona, jonka mieheni joutui v.1950 lopettamaan, löydettyään sen haavoittuneena.
Paikallinen eläintentäyttäjä sai siitä näin komean turvamiehen mulle:)
Kiitos Aikis ajatuksistasi "rumiin kuviin"♥
Ei rumia ollenkaan, patsi tietenkin no täytetty eläin ei mielestäni ole kaunis, mutta nyt historian tuntien ymmärrettävä ja hieno.
PoistaNäistä kuvista tulikin mieleeni Petsamon reissuni 80-luvun lopussa.
VastaaPoistaSiellä on nikkelikaivos, ja siksi Neuvostoliitto valtasikin Petsamon itselleen, ja Muurmanskissa on vuoden ympäri sulaa pysyvä valtamerisatama, josta pääsee maailmalle isoilla aluksilla, ainoa laatuaan silloisen Neuvostoliiton eurooppalaisessa pohjoisosassa.
Ajoimme bussilla Petsamossa erään tunturin ohi. Bussi pysähtyi, ja "ihailimme" maisemia.
Alkoi satamaan vettä ihan kaatamalla. Yhtäkkiä tunturista valui noin kymmenen senttiä korkea sadevesiaalto alas ja tien yli.
Vesi oli mustaa, tosi ikävän näköistä, kuin tuhkaa, vettä ja jäteöljyä olisi sekoitettu keskenään. Vaivaiskoivut tien molemmin puolin olivat mustia rankoja. Nikkeli (tehdas) päästi niin paljon saasteita, että se tuhosi luonnon täydellisesti. Olimme kuin metsäpalon jäljiltä olevalla alueella. Se oli kamala näky! Kiirehdimme takaisin bussiin.
Luonto hoitaa asioita metsäpaloilla ja myrskyilläkin, ja se tekee joskus hyvää luonnolle. Mutta ihmisen aiheuttamat vauriot eivät noin vain korjaannukaan.
Venäjällä, Karjalan luontoakaan ei ole enää luultavasti hoidettu.
PoistaKuinka kaunista luonto on siellä omissa mielikuvissani ollutkaan...
En yhtään ihmettele kotinsa menettäneiden kaipuuta kotiseudulleen luonnonkauniisiin maisemiin, vaikkakin se on vain pienin ikävöinnin aihe...
Laulussakin sanotaan: http://youtu.be/QgfAkv3yneM
Ihmiset tuhoavat "sitä sun tätä".... kunpa vain sen meistä jokainen tajuaisi.