Ruusutarhantiellä

Oi katso, sireenit on puhjenneet!

Nyt hymyy joka pensas lumottuna,

ne verhoo herkkä, armas sinipuna,

ja kimaltelee kasteen kyyneleet.

Oi runsautta kukkaisterttujen!

Kuin läpitunkemina onnen täyden

ne hengittävät hennon tuulen käyden,

valossa tummuen ja himmeten.

Pois käännä kasvosi, sa uupuva

tään valon, lämmön, tuoksun kyllyydestä!

Ei ihmissydämesi ahdas kestä

näin tajuamatonta autuutta.

 -Saima Harmaja-

13.6.1932

Voinko hyvin vai huonosti,
onko nyt paremmin tai
huonommin mitä ennen tai
kuinka yleensä voin,
olenko ollut terve ja
niin edelleen.

Monen vuoden jälkeen
runsaasti kysymyksiä ja
yhtä paljon oikeita ja
vääriä vastauksia.
Silloin kun minulta kysytään
en osaa vastata.

Asun Ruusutarhantiellä
välillä saan levätä vilvoittavilla ja
hyväntuoksuisilla terälehdillä.
Toisinaan teräpiikit naarmuttaa
ihoni vereslihalle.
Yleensä elän, ja
kiitos, voin aika hyvin.

- Wiolet Helne -