Akseli Gallen-Kallela (1865-1931)
oli Suomen kansainvälisesti
tunnetuimpia taiteilijoita.
Hänen tyylisuuntansa oli
1800-luvun
kansallisromantiikka,
symbolismi ja realismi.
"Erämaan kätköissä tahtoisin omistaa sakaraharjaisen linnan, jossa olisi torni harmaata kiveä, honka- ja tammipuuta. Siellä tahtoisin istua yksin hautoen ajatuksiani, viettää muutamia tunteja laboratoriossa sulattimieni ääressä ja muutamia kirjastohuoneessa ja lopun päivästä takoen ja maalaten ja veistäen."
 |
Rakennus valmistui Gallen-Kallelan omien piirustusten mukaan Linuddin niemelle Espooseen, Albergan kartanon maille vuosina 1911-13 Tarvaspään ateljee - Gallen Kallelan Museo |
Tarvaspään ateljeen tornihuone,
jossa Gallen-Kallelan suunnittelema kiintopenkki.
Gallen-Kallelan Museo
"Aina voin päästä niin pitkälle, että minun maani on tyytyväinen siihen, mitä voin aikaansaada, mutta pidemmälle toki kantaa kunnianhimoni!
Kaikki tai ei mitään, ensimmäinen tai viimeinen. Siinä tunnussana, jonka tahdon säilyttää koko elämäni ajan."
Pariisissa maalatussa teoksessa Démasquée
- paljastettu-
istuu pariisilaismalli Gallen-Kallelan suomalaisella ryijyllä
katseessaan "vuosisadan lopun väsyneen leikkivä,
hermostuneen säihkyvä ilme".
Tilanteen on tulkittu esittävän hetkeä,
jolloin sovinnaisuuden naamiot on jätetty pois
ja paljastettu pelkkä alaston eksistenssi -
kuvaan on ikuistettu myös
boheemielämän pohjalla piilevää traagisuutta.
Démasquée. Öljy, 1888
Valtion Taidemuseo/Ateneum
"Se hyöty, jonka saan ryhtymällä työskentelemään taiteen monilla eri alueilla on vähäinen, mutta pienessä vasta-alkavassa maassa oma-aloitteisuudella ja virikkeillä on suuri merkitys... Ja lopuksi, ei se ole vain taide, jota kaikella tällä palvelen. Taidehan on elämä, uskonto - kaikki."
 Gallen-Kallela opiskeli Pariisissa vuosina 1884-89. Pariisin-ajan tuotantoon kuuluu lukuisia näkymiä kaduilta, kahviloista, kapakoista ja juhlista - suurkaupungin värikäs elämä kiehtoi taiteilijaa, ja kokemukset tallentuivat kankaille raikkaasti ja elävästi. Oopperatanssiaisten jälkeen. Öljy, 1888 |
Kiitos ♥
kun viihdyit taiteen parissa.
Upeasti toteutettu tutkielma Sinulta, taas kerran. Kiitos !
VastaaPoistaKiitos Sinulle mielenkiinnostasi.
PoistaTaide ja kulttuuri ne, ne vaan kiehtovat yhä uudelleen ja uudelleen..
Tykkään kassa näistä taiteellisuus-sivuistasi. Sitä vois ehkä verrata kevyempään musiikkiin, sillä mitä ns. taitellisempaa, modernimpaa taide on sitä ymmärtämättömämmäksi meikäläinen ainakin itsensä kokee.
VastaaPoistaSiinä välissä on himan sellainen neutraalimpi välikkö, siis musiikissa, kuen esim. Merikanto, joka toisaalta on niin pateettisen raskassointuista, toisinaan taas keveämpää, nautittavampaa.
Hyvää päivän jatkoa toitotellen.
Kiitos Sinulle!
PoistaModerni taidekin herättelee tämänpäivän ihmisten ajatuksia.
Luulisinkin, että se on nykypäivän taiteilijoiden tarkoituskin..
..herättää ihmisiä ajattelemaan mihin ollaan menossa..
Merikanto on ihan jees ♥
Tarvaspäässä käytiin kevätretkellä Lepuskin kansakoulusta -65 vuonna, tuoreena kurikkalaasena maahanmuuttajana. Jukoliste, kun rokotiilin kummajaaset seinällä hirvitti.
VastaaPoistaPohojammaalla oli vain näkki-niminen vesipeto, joka asusti pihakaivossa, kunnes me tapoomma sen. Täytimmä koko prunnin kivillä.
Museossa tulee käytyä vieläkin, sitä rokotiiliä kattomas.
Tarvaspää taitaaki olla peliättävä paikka:)
PoistaKuuskytäluvulla taiski olla oikeen muoti-ilimiö pelootella kakaroota jollaki ihimeen näkiillä.
Kyllä määki sen muistan: "näkki tuloo ja viöö jos et oo kunnolla".
Onneksi sää hoksasit tappaa ne.
Rokotiili tais olla äireelle ja isällekki aiva tuntemaaton elukka, ku ei sillä koskaa peliätelty. Mustalaasilla ja poliisilla kylläki.. hyi olokohon..
Kiitos ku saa joskus lukia kommentiisnansa niin kotoosen tuntuusta tekstiä!