Revontulien muodostaessa taivaalle uudet kuviot
alkaa pakkanen kangistaa askelta hiljalleen.
Tie joka ennen oli täynnä elämää,
on hiljainen ja autio.
Katsoin taivaalle ja näin
Otavan viimeisen sakaran
piiloutuvan sumuverhon alle.
Olisi kaikki niin kuin ennen.
Pellon koulun ekojenrunoja
Nirskuen ja narskuen,
puhuu herra Pakkanen.
Luonto nukkuu uneksuu,
metsässä on tammikuu.
-Uppo-Nalle-
Pakkanen paukkunee koko viikon..
..muistakaahan pukeutua lämpimästi!
Tähtien tuikkeessa vieläkin mä äitini katseen nään, ne kulkijan tiellä on lohtuna, ne lämmittää hyytävän sään.
VastaaPoistaMutkainen tie, yli metsien. Kapungista kaupunkiin sua kuljin etsien. Nämä kultaiset korvarenkaat mielessäni mun, viipyy niissä vielä muisto sun...
Kiitti kauniista tavisesta kuvauksesta. Onneksi tuo tie on suora,puhelinlangatkin saattavat vielä laulaa...
♪♪ kiitos lauleloista maximex ♪♪
PoistaMinuakin hyräilyttää :)
Kaunista, kaunista! En olekaan aiemminkuullut tuota kaamostangoa.Kiitos!
VastaaPoistaKiitos Minttuli!
PoistaTango kaamoksessa ja hyytävässä jäässä tuo pirteyttä koko kroppaan...:)
Hyi kamala että minua paleltaa jo ajatuskin, silti reippaasti porskutan töihin ja otin kuviakin kotimatkalla, käsi jäätyi kännykkään kiinni:)
PoistaEtkö pukenut Mustis villahousuja ja laamapaitaa aamusella kun lähdit töihin?
PoistaNiin ja muista!
..ettet kieltäsi lämmittele missään, varsinkaan rautaisissa paikoissa...
Hei, lisäsin tännekin itteni lukijaksi, kun kerran luen tätä aika usein, vaikken aina kommaile. Ei oo ennen vaan tullu lisättyä, mää oon kans semmonen, että pittää sanua, että hoksaa:D
VastaaPoistaPakkasta on, se on nyt sitten talavi:)
Hyvänen aika Plätty, nytkö vasta? :)
PoistaMukavaa pakkasviikkoa sinne pohojoospohojammaalle!