Pelko pois

Sitä on paljon ilmassa taas. Se parittelee ja lisääntyy nopeammin kuin kanit. 

Sen tuntee sieraimissa ja luissa. 
Pelko on liikkeellä, ytimiin asti tunkeutuva huoli huomisesta. 

Se lamaannuttaa, lyö maahan, tai ei anna unta, ei hetken rauhaa. 

Pelko on paha elukka. Se hamuaa sydäntä sekä järkeä.

Tällä kertaa pelko ei tule suuren sodan, maailmanpalon, muodossa. 

Nyt ruton nimi on raha. 
Raamatullisella kielellä ilmaistuna aina ahneet rahanvaihtajat ovat suistaneet heimot, suvut ja seurakunnat nälän partaalle. 

Väärät profeetat saivat kansan uskomaan, että setelit kasvavat puissa kuin kevään lehdet. 
Tässä sitä nyt ollaan, kylmässä tuulessa paljaiden oksien alla.

Kaikki pelot eivät ole pahasta. 
Osa niistä on varoittavia ääniä, joiden tehtävänä on toimia pelastusenkeleinä, ja pelastaa lapsi pahimmilta pulmilta. 

Myrkkypullosta ei kannata juoda, eikä jokaisen seireenin matkaan lähteä, jos tästä lyhyestä reissusta, elämästä haluaa mahdollisimman makoisen.

Mutta useimmat pelot ovat perkeleen keksintöä, eikä niillä ole muuta tarkoitusta kuin pitää ihminen kahleessaan. Pelon vallassa olijaa on helppo ohjata: Katso kuinka ne murisevat, näyttävät hampaitaan, ja käyvät toistensa kimppuun pelon sokaisemina! 

Jos rakkaudelle jokin vihollinen täytyy löytää, niin pelko on numero yksi.

Jokainen muistaa lapsuudestaan jonkin pelon, joka nousi ylitse muiden: yksin jääminen, ukkonen, mustalainen, ryssä, Jumalan silmä, vitsa. kaurapuuro, metsä, varjo.... 

Jälkeenpäin katsoen useimmat pelot ovat naurettavia, mutta silloin kun ollaan pelon piirissä, ne ovat täyttä totta ja uhkaavat napata niskasta kiinni ja viedä mennessään pelon pesään minä hetkenä hyvänsä. 
Niin tämäkin. 

Rakkauden lisäksi se kuiskaa vievänsä myös uskon ja toivon. 

Mitä sitten jää jäljelle? 
Pelkkää tuskaa, vaivaa ja kärsimystä.

Mitä enemmän ilmassa on pelkoa, sitä pelottomampi sydämen on oltava. 

Kaikki on silloin sen varassa, sillä järki on se heikoin lenkki, jonka varaan ei kannata paljon laskea. 
Järki on pelkkä renki, joka yhdelle isännälle laskee samoista luvuista voiton, ja toiselle tappion. 
Järjessä on siis hyvin paljon porttoa. 

Sydän taas kykenee olemaan selvänäköinen, ja erottamaan oikean väärästä. 

Voiko pelon aikoina parempaa kompassia pyytää? 
Kuka muu meidät voisi jälleen ohjata viheriöiville niityille.

Ruton toinen nimi on finanssikriisi. 

Ehkä se ei olekaan kriisi, vaan muistutus, uusi mahdollisuus. 

Se muistuttaa meitä siitä, etteivät setelit todellakaan kasva puissa, vaan kaikki tulee maasta, vedestä ja ilmasta, ihmiskätten työstä.

Pelkäämmekö itsemme sokeiksi ja kuuroiksi, vai kuuntelemmeko ja ymmärrämme? Ehkä on loppujen lopuksi hyväksi, että rahanvaihtajien pöydät horjuvat ja kaatuvat. Ehkä nyt näemme paremmin mikä todella on tärkeää: hyvän tekeminen, myötätunto, empatia, epäitsekkyys...

Kokemuksesta tiedän, että Itse kullakin on sydämessä mustat pilkkunsa ja sameat vetensä. 

Sydäntä voi ja pitääkin jatkuvasti pestä ja kuurata. 

Puhdassydämisyys ei totisesti ole mikään saavutettu etu. 

Siinä on usein polvet ruvella, kädet känsillä. 

Mutta jos pelottomat ja säihkyvät silmät haluat, en muuta konstia osaa neuvoa.

-Tommy Tabermannin ajatuksia pelosta-

Kaikkivaltiaille raateluhampaille
minä sanon: Nämä ovat minun haavojani
petojen puremia
kesken suudelman, erehdysten
ja pettymysten arpia
Näitä minä kannan ylpeänä
kuin morsian kiiltävää sormusta

- Tommy Tabermann-

taidekuvat Anna Ancer ja Vincent van Gogh