Vapauden viimeiset viikot

Pääsenpä rantaan ruohikkoiseen,

kävelen niemen päihin

kuuntelemaan 

miten aallon kylki paasille loiskahtaa,

uppoan kaikessa-olemiseen 

ja suvisen illan säihin

niin kuin happoon kirkkaaseen,

joka liuottaa mun saa,

Katselen kuinka illan rusko maalaa väkevöitään.

Otan sen hetken vastaan niin kuin antaisin,

en sais,

niin kuin ruoko,

tuulahdukseen heräten kesken öitään,

viittaisi hiukan lehdellään,

ja taasen nukahtais.

 -Aaro Hellaakoski-

Ahneelle kaikki luonnollinen on liian vähän.

- Seneca-