Joutsenarkku kuin kurjet humisten palaa.
Sinne minne menet tie on avoin, ylevä.
Uljas saattue, tie vaikenee, kumartaa puut.
Liidät, hohdat, kotiisi, kotisi ohi.
Valkeanpehmeä pukusi kuin juhannusyö, valkoiset peurankellot.
Ihosi kallis norsunluu, pyhä.
Kosketan kappelissa, käteeni jää enkelintuoksu.
Herkät värit taivaalla, kylmyys, sumu.
Katselit aina iloiten:
nouseva päivä on ihme.
-Anne Hänninen-
Sekuntipilarit, 1989
Oli tosi surullista! Olen jo vuosia sitten ihmetellyt mitä mopoautojen rooli on liikenteessä. Niillä ajaa melkein yhtä nopeasti kuin minä tavallisella autolla ja ne vievät melkein yhtä suurta tilaa kuin autot. Kuitenkin mopoauton kuori on ohut kuin paperista tehty ja kortin saanti yksinkertaisempi ja kuljettajan kypsyys ihan toista luokkaa kuin aikuisten autonkuljettajien.
VastaaPoistaSanoppas Milena!
PoistaNäillä 15 ja 16 vuotiailla pojilla ei voinut olla kokemusta liikenteessä, eivätkä he pystyneet arvioimaan ambulanssin nopeutta.
Ambulanssi tuli sataakolmeakymppiä... ja siinä se oli.. kohtalo puuttui peliin..
Surullista, mutta totta, historia toistaa itseään.
PoistaTämä ei koskaan lopu, elämä jatkuu.
Kouluihin enemmän liikenneopetusta ja pakkouskonto pois.
Enemmän kursseja ja harjoituksia ennenkuin saa ajoluvan.
Meillä kaikilla on samat oikeudet, mutta myös velvollisuudet.