tiistai 26. kesäkuuta 2012

Jokaikinen aamu..







Jokaikinen aamu, kun kultaisen perhosen siivet kalahtavat
tunnen päässeeni lähemmäs asemaa, tuota tehtaiden
liepeille nousevaa majaa, jota kulkuväki vartioi. 
Paljastan pääni.
Mennään vaan selkä edellä onneen,
mutta aamu aamun jälkeen nöyrempinä.

Jokaikinen aamu tunnen sydämen iskut kaikuina äänestä,
joka kumpuaa jalkojeni alta. Syvältä maan uumenista,
sieltä minne juuret eivät yllä, ihminen saa tiedon,
eivät vaunut pilviverhoon katoa,
ei perhosen siivistä kulta.
-Olli Heikkonen-
Jakutian aurinko, 2000








3 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Plääh, en mä ole noita hymiöitä oppinut, miten ne saadaan näkymään kuvina.
      Joka tapauksessa runosta taas tykkäsin.

      Poista