Aika on aluton ja loputon.
Se yhdistää kaksi ajattomuutta.
Se on portti kahden pimeyden välillä.
Se on päätön rihma,
jota tuntematon käsi kerii
olemattomasta olleeseen
maailmain vavistessa.
Se yhdistää kaksi ajattomuutta.
Se on portti kahden pimeyden välillä.
Se on päätön rihma,
jota tuntematon käsi kerii
olemattomasta olleeseen
maailmain vavistessa.
— Kenen on se käsi, joka kerii?
Miksi se kerii?
Mistä, mistä lähtee valo,
joka lankeaa ajan rihmalle?
Ja miksi se sitä valaisee?
Miksi se kerii?
Mistä, mistä lähtee valo,
joka lankeaa ajan rihmalle?
Ja miksi se sitä valaisee?
Tätä kaikkea on kysytty.
Tätä kaikkea kysytään.
Mutta hapuileva ajatus
tapaa vain tyhjyyden,
jonka edessä kaikki sydämet värisevät.
Tätä kaikkea kysytään.
Mutta hapuileva ajatus
tapaa vain tyhjyyden,
jonka edessä kaikki sydämet värisevät.
— Eikö kukaan
missään, milloinkaan;
ratkaise ongelmaa,
jonka jokin tuntematon oikku
asetti ihmisen arvattavaksi
piloillaan ehkä —?
missään, milloinkaan;
ratkaise ongelmaa,
jonka jokin tuntematon oikku
asetti ihmisen arvattavaksi
piloillaan ehkä —?
-Uuno Kailas-
Akseli Gallen-Kallelan taidetta
Uuno Kailaan patsas Heinolassa
Suomalaista synkkyyttä. Olen aina miettinyt miksi surullisuus vetoaa paremmin kuin iloisuus ihmisiin.
VastaaPoistaMelankolisuus kuuluu suomalaiseen elämänmenoon.
PoistaTässä yksi esimerkki:
ALTTO
Niin tuttu on sen sointi,
alttosaksofonin ja hämyn
yhteisymmärrys.
Se sunnuntain melankoliaa
kolkkapöytään saakka soi.
Pöydässä istuu vain eilisen
kuoret ja motiivien etsintä.
Niin soi alttosaksofonin
ja hämyn yhteisymmärrys,
niin se soi.
-Jarin mielipide-
Niin soi alttosaksofonin ja hämyn yhteisymmärrys.
VastaaPoistaOletko Ulleriina huomannut,että mulla on runoblogi:
PRITAN HÄMYISIÄ POLKUJA.
Omia sepittämiä ja oikeitten runoilijoiden satoa.
Lähes joka päivälle runo.
Yks`kaks se vaan runo lähti vaeltamaan.
Lukijoita en voi seurata kun tilastoista. Joten pitemmmän päälle on
ehkä tylsää kirjoittaa kuin bittiavaruuteen. Mutt`annas katsoo nyt?
Menen tältä istumalta katselemaan ♥
Poista