Mielen ja kielen
labyrintti,
koulutuksia jotka
vievät tien päähän
ympyröinä ja spiraaleina.
Harva johtaa suoraa tietä,
harva vie edes perille.
Kiemuraista turhaa
etsintää on eniten,
harhailemme.
Jonkin ikkunan takana
loistaa kuitenkin valo.
Ympyröitä, ristikkoa,
joitakin
neliöitä,
suorakulmia, viivoja,
kaikkia värejä,
iloisia, muutama musta,
symmetriaa, harmoniaa,
Tasapainoa,
tasapainoa.
...jotkut meistä vain kulkevat massan mukana
...siihen ihmeelliseen päivään saakka,
jolloin ihmiset lakkaavat pelottamasta meitä
- tai kenties me emme enää alistu
heidän peloteltavikseen?
~Peggy Lee~
...siihen ihmeelliseen päivään saakka,
jolloin ihmiset lakkaavat pelottamasta meitä
- tai kenties me emme enää alistu
heidän peloteltavikseen?
~Peggy Lee~
Niin jotkut kulkevat, mutta ei me:)
VastaaPoistaEi niin, ei me, mutta ne muut:)
PoistaTasapainoinen elämä, silloinhan voi vasta olla onnellinen.
Ei turhia huolia ja murheita...
...eikä se mieli tunnu aina kulkevan kielen mukana, tahtoen jäädä taakse..
VastaaPoista..vai oliks se päin vastoin..
Ilosia-silosia ollaan silti.
Yksilöinä, ainutlaatuisia.
Yksilöitähän me jokainen olemme.
PoistaMe oomme niinkuin muurahaisia, ei kahta samanlaista oo, kuten Veikko Lavikin laulaa.
Oletko tullut koskaan ajatelleeksi Maxi, että aivan kuin muurahaiset kaikki olisivat samaa massaa?
Ehkäpä ihmiset ja muurahaiset näyttävät vain siltä, jostakin näkövinkkelistä.