Seinäjoen asemalla

Joulukuun lakeus tuomittu tundraksi,

ja juna lähdössä

              päin sankkoina metsinä

                      raakkuvaa

                            pohjoisen kitaa,

juna lähdössä, ja

               kaikki luuni soivat

                        nälkää, ja

                               kaipausta sinuun.

Lautapää viima lennätti aukeilta lunta,

märkää kuin vettyneiden virsien humina.

Seisoin sohjossa Seinäjoen asemalla,

ratapihalla jolla oli autiota ja kylmää

               kuin Jumala Pohjanmaalla

                      olisi tyrinyt

                             koko luomistyönsä.

Juna lähti. Minun laulussani

yksinäisyys hioi veitsiään,

tulin asemahalliin keskelle

suurina lasikyyneleinä pulppuavia ikkunoita

ja katsoin silmäni kuiviksi

tyhjiä kiskoja sinun jälkeesi,

sinun joka lähdit

                päin sankkoina metsinä

                        raakkuvaa

                             pohjoisen kitaa.

Tuuli lennätti ratapihalla märkää lunta,

ja lakeuksilla supermarkettien takana

                   yhä varjoina vaelsivat

                       talonpoikaisarmeijat,

                           Karekset, Kosolat-

seisoin sohjossa Seinäjoen asemalla, yksin.

-Arto Melleri-

Kuvat:Google

Älä pelkää jäähyväisiä. 

Hyvästit ovat tarpeen ennen kuin voitte tavata uudelleen. 

Ja ystävykset tapaavat varmasti uudelleen 

muutaman hetken tai eliniän kuluttua. 

-Richard Bach-