Rumimmasta päästä....

Julku

Nälkäisen juureni voimin ja vaivoin

hiiltävän hietikon lävitse kaivoin,

laulavan latvani keskellä kolun

kasvatin katteeksi kontin polun. -

Silloin ne tulivat kirvein ja sahoin,

korttien läiskein ja lentävin rahoin -

juureni, oksani irti ne löivät,

rakennustarpeeksi ruumiini möivät.

Pönkien parvessa puutuvin polvin

kannatan tonneja betoniholvin.

Meidät on reivattu ristiin ja rastiin,

Kytketty, kätketty julkujen kastiin.

Roistojen sauhuin ja koksien katkuin

yötä on aikamme tauotta jatkuin,

lillinki palkeista päällemme valuu,

mahdoton kahleista näistä on paluu.

Paatunut tuska on tuntoni selkein,

vainajahan minä lienen jo melkein.

Elämäntehtävä ainoa mulla

lie rutikuivaksi riu´uksi tulla.

Roistojen ruokana tuhkaksi palaa,

hiilenä hormista henkeni valaa

pilvien parveen ja tuulien kulkuun -

takaisin santaan ja mäntyyn ja julkuun.

-Lauri Viita-

Punahilkan punainen viitta ylläni voisin syödä suden,
ampua metsänvartijan, heittää isoäidin pihalle,
asettua vuoteeseen
ja nukkua
Mutta satuahan se kuitenkin olisi…

-Sini-