Katumusta

Avuton sydän rinnassa kylmeni,
mutta poistuin, kevein askelin.
Vedin käteeni oikeaan
käden vasemman hansikkaan.

Näytti, portaita loputtomiin,
vaikka tiesin – kolme vaan!
Vaahteroissa syksy kutsuu,
kuiskailee: ”Kuole kanssani!

Minut petti kova kohtaloni,
synkeä, arvaamaton julmuri”.
Vastasin: ”Kulta, rakas!
Niin minutkin. Kuolen kanssasi…”

Viimeisestä kohtaamisesta kertoo lauluni.
Vilkaisin taloa tummuvaa.
Vain makuuhuoneesta kajastaa
kynttilänvaloa kalseaa.

-Alma Ahmatova-

29. Syyskuuta 1911  

Toisen sydän on tuntematon valtakunta.