Valtava tuuli puhaltaa, vaahteran
lehdet lentävät,
lepakot.
Jos minä jostakin pääsen irti,
olen jossakin muussa kiinni
maan ja meren ja pilviin
päättyvän taivaan välillä.
Se on kasvain, hyvälaatuinen,
mutta alati uusiutuva.
Vain hetki madonsyömän lehden lentoa
oksan ja huurteisen maan välillä,
iho sarveiskalvona, mykiöinä,
pois paenneen pääskysen silmähermoina.
-Tommy Tabermann-
Kun kaikki kellot sydämessä soivat, 1971
Olet sentään pinnalla, etkä tulviin hukkunut.Muistelen,että Pohjanmaalta olet kotoisin?
VastaaPoistaKaunis,hiukan surullinen syksyn tunnelma,mutta niinhän sen tulee ollakin.Luonto tekee kuolemaa ja
antaa tilaa talven tulla.Neljä vuodenaikaamme on kuitenkin suuri rikkaus.
Kiitos Ulleriina musiikista,puhuttelevasta Tommyn
runosta ja kuvistasi!
Syksyisten, yllättävienkien vesipaisumusten keskellä kelluttelen täällä Pohojammaan lakeuksilla.
PoistaSyksy on todellakin kaunista aikaa, omalla kauneudellaan, kuin myös talvi, kevät ja ennenmuita Kesä, isolla koolla.
Vaahteranlehdet ovat tosiaankin kuin lepakoita....
Kiitos piritystäväni vierailustasi♥
Kiitos hienosta videosta, Tabermanin runosta ja hienosta musiikista, Ulleriina!<3
VastaaPoistaHyvää viikon jatkoa sinulle!<3333
Lämminhenkistä lokakuisen viikon jatkoa sinulle myöskin!
PoistaHello, your blog is beautiful, your photos too, so nostalgic. It's my pleasure to meet you. Best regards from Argentina.
VastaaPoistaThank you for your blog visit. Greetings from a cold in October, here in Finland you!
Poista