Korvessa

Kuvittelen että olisin metsässä,

en ole siellä nyt, mutta kuvittelen.

Metsä on todellinen, tavallinen,
 olisin siellä ja sataisi kylmää sadetta kuuron,

siitä kastun ja palelen.

Ja aurinko tulee takaisin, mutta kuuset ovat suuria,

ei aurinko ylety metsän pohjalle.

Silloin katson puolukanvarpua.

Muistan sen mehevät juuret, näet varvun,

                                                                  se on puuta,

lehdet ovat palmunlehtiä, niistä vesi vierii pois,

                                                                   kiiltävistä.

Varpu on tehnyt kukkatertun joka tuoksuu

ja toiseen oksaan nuokkuvan terävänmakuisen

                                                                    marjatertun.

Kuinka se on sen tehnyt, kuinka se elää?

Kun syvennyn siihen, tulee lämmin,

kosketan puolukan runkoa, sekin on lämmin,

vesipisarat vierivät minusta pois kuin kukkamarjat,

Aivan kuin olisin koko ajan ollut puolukanlehden alla

suojaisimmassa paikassa.

Lehden alapinta on lämmin.

Juurilla puolukka on yhteydessä sammaliin

ja koko metsään.

Aurinko tulee korkealta.

Sade kiertää.

Puolukka ei tarvitse paljon mutta kaiken.

-Maila Pylkkönen-

Mitä pimeämpi yö, sitä kauniimpi aamu.

-Zacharias Topelius-