Hämärtää,
ja hellyys laskeutuu
maan ylle,
peittelee haavat, arvet
Sen minkä on oltava pehmeää
on pehmeää:
järven vesi, kissan selkä, äkillinen katse
Se minkä on oltava kovaa ja lujaa
on niin kovaa ja lujaa
kuin sen on oltava:
luut, tahto, puu tulessa, kattila tulella
Hämärtää hellästi
eikä pimeys kykene olemaan
suurempi kuin hellyys
-Tommy Tabermann-
Veren sokeri, 2008
Syyskuun valoa elämäänne ♥♥
Blogissasi taas vierailen ystäväni!
VastaaPoistaSinulla on kyky löytää visuaalisesti kauniita
mus.videoita.Myös mus.miellytti ja taitaa meillä
olla yhteinen ihastuskin;Tommi ja kiva oli runokin.
Myös mun ikkunasta ihailen Luojan taulua,ruskapuiden takaa järvi pilkottaa ja taivaalla täysi kuu "mollottaa"hämärtyvässä illassa. On alati vaihtuva taidenäyttely.
Mielekästä vk:nloppua Ulleriina<3<3
Tervetuloa Ystäväni yhä uudelleen ja uudelleen vieraakseni.
PoistaKommenttisi piristävät elämääni.
Luonto on kauneinta taidetta, ihaillaan sitä...
Sinulla vielä järvikin pilkistää, minulla vanhat männyt, kuuset ja koivut, joita vaalin sydämeni kyllyydestä
ja
voi meidän Tommiamme ja voi meidän mollottavaa syyskuutamme ♥
Nautitaan hämäryyden jälkeen pimeästä yöstä, aamu tulee tuossa tuokiossa.
Kiitos postauksesta, Ulleriina!
VastaaPoistaIhanaa Mantovaanin musiikkia, Tommy Tabermannin runo ja tunnelmakuvia!;))))
Leppoisaa viikonloppua sinulle!<3333
Hyvää alkavaa lokakuista kuukautta Aili-mummolle.
PoistaKiitos kommentistasi.
Kaunis runo ja ihanat kuvat <3 tunnelmallista syksyä sinulle :)
VastaaPoistaKiitos Suvi ja tervetuloa vieraakseni blogiini.
PoistaSyksyisiä ajatuksia toivotan Sinulle.
Hämärtää, näin on, niin myös joskus nuoruuden kulta-aikanakin http://youtu.be/zpdaga8cCxU
VastaaPoistaKiitos Maxim!
Poista♪♪..Tummuvat varjot kammioissaan.. tyyntynyt tuuli nukkumaan jo mennyt on.. luo tuvan pienen vaellan.. kerran jos vielä kaiken saisin.. ei silloin yksinäinen oisi hetki tää..♪
Laila Kinnusen tulkitsemana kaunista tunnelmaa illan hämäryyteen.