Kuin tuoksu kukkain, joit' ei enää nää, sun myöhät sanas sydämeeni jää. Ken tiennyt ois: kun liian helein illoin poveni tuskanlämpimänä löi, unelmat hillityt mua etsi silloin, kuin kuudankukkasen mun ympäröi. Ma, taakka itse, itkuni vain kuulin, pois kaipuutani anoin kuumin huulin, ja kipein kyyneleeni ollut on kimalle tähden, koskettamaton. En nähnyt sydäntä, mi mulle aukes, - jos aukesi? Ken tiesi, tiesi sen, kun talvet tuiski, kesäin hehku raukes ja jäi vain kyynel, hymy, kukkanen. Vain tuoksu sen. -Saima Harmaja- 25.9.1934
Harmaa taivas on vain ohikiitävien pilvien parvi.
-Duke Ellington-
Hieno, surullisen kaunis syksyinen runo.
VastaaPoistaNuo päivät harmaat -
Kuin harsopilvi eessä auringon
Vain hetket parhaat -
Ne elämästä tekee nautinnon.
Ei onneansa löydä
Jos onneaan ei nää,
Onni suosii vain, onnenetsijää...
Saima Harmaja on niin, niin, iskeytynyt ajatuksillaan sydämeni syvyyksiin.
PoistaTuntuu Sinunkin runosi Maxim koskettavan..♥
Niin kaunis...haikea runo!
VastaaPoistaMaxille jo kommentoinkin..
PoistaSaima Harmaja on kertakaikkisen koskettava runoilija.
Saima on ja tähdetön ilta.. ehkä lesket ovat kaikki vähän samanlaisia, surumieliä itsekseen, vaikka näyttävätkin välillä iloisilta (ja ovatkin) ja vallattomilta.
Poista