En ole lipunkantaja,
en kotkansydäminen tiennäyttäjä
matkallanne aamun maahan.
Olen virran partaalla paju,
jonkä lävitse tuulet puhaltavat,
josta maailman kapinallinen henki
taittaa yksinkertaisen pillin
soittaaksensa sävelmän,
jossa on myrskyä, tuskaa, rakkautta,
ja hiukan aamunsarastusta.
-Katri Vala-
Syksyn sointi on tosiaan tumma nyt ja hiukan surumielinen. Ulkona sataa tihuuttaa ja tuuli puita
VastaaPoistatuivertaa. Katri Valan runo oli kaunis,samoin piristi Olavi Virta ja Kari Tapio syksylauluillaan.
Yritetään Ystäväni kuitenkin mielialaa kaikesta
huolimatta pitää valoisana ja hyvää vk:n loppua!
Tummasta soinnista huolimatta.. näemme syksyn kauniit asiat.
PoistaVesilätäkköön sade tuo kauniit rinkulat ja pisarat pomppivat siinä lätäkössä kuin sydämemmme konsanaan.
Nautitaan syksystä ♥
Kiitos runosta, videoista ja kauniista kuvista!<3
VastaaPoistaOikein hyvää viikonloppua sinulle, Ulleriina!<3333
Lokakuista viikonloppua Sinulle!
PoistaKiitän kommentistasi!
Kauniita kuvia ja kaunis runo <3 syysterveisin Ronja
VastaaPoistaUnohdin kirjoittaa kommenttiini blogiosoitteeni: http://kuvailijan.blogspot.com Terkuin Ronja
VastaaPoistaKiitos Ronja ja tervetuloa vieraakseni tänne punaisten verhojen tunnelmiin!
PoistaSyysunelmia Ullis ja joo niin minäkin tuon Valan tavoin...
VastaaPoistaValalla ajatuksia herättäviä sanoja. Unelmoidaan..............
PoistaSyksy on surumielinen. Pidän kiinni kaikista auringon kultaamista maisemista. Kauniita kuvia. Punaisen rakennuksen kuva on koskettava.
VastaaPoistaKoivunlehdet aurigon kultaamana näyttävät syksypäivän kauneutensa.
PoistaMikä Sinua kosketti juuri tuossa kuvassa?
Hyvää viikonloppua ja kiitos Mayo!