PRO HUMANITE
Tuskaa luonto on täys, meri, maa, kaikki huokaa,
ahdistus ilmassa on, pedot etsivät ruokaa,
kaikkialla on pelko ja kuoleman kauhu,
kaatuminen sekä murtuvain metsien pauhu.
Luonnosta pois! Luonto huonosti hoitavi lastaan.
Tuskasta pois! Elon pimeän varjoja vastaan!
Aurinko valaisee maan pinnasta puolen,
toinen varjohon jää, vihan jäähän ja huolen.
Aika on syttyä sähkölamppujen yössä.
Sääliä ei, vaan valkeutta ihmisen työssä!
Pyrkivät tähtiin temppelit kullassa kylpein,
rautio, raataminen on uhrisi ylpein.
Ei ole mitään ihmistä korkeampaa,
ikuisempata ei, ei ihanampaa.
Järkeä itseltäs, elämält` älä vaadi!
Kun rikot, kärsi! Kun luot, lait luonnolle laadi!
Idästä leimaus lyö jo läntehen hamaan.
Katso, kaukaiset maat käy maalihin samaan,
vyöryvi yössä, ympäri kansojen kuoro:
"Kuollut on Jumala, Ihmisen Poian on vuoro!"
-Eino Leino-
Täydenkuuniltaa blogivierailleni toivottelen ♥
Vaella siis tämän lyhyen vaihekauden läpi sopisoinnussa luonnon kanssa, ja päätä matkasi tyytyväisenä, aivan kuin öljymarja putoaa alas tuleenuttuaan, siunaten luontoa joka sen tuotti ja kiittäen puuta, joka sen kasvatti.
VastaaPoista- Marcus Aurelius -
Marcuksen sanomiseen täytyy nyt uskoa.
PoistaNäin se menee ja on mennyt jo ainaski vuodesta sata lähtien..
Miksiköpähän luonto muuttuisi, ei se muutu, ei sen tarvikaan muuttua.
Uskonpa, ettei meidän aikanamme ehdi tulla suuria luonnonmullistuksia, vaikkakin niillä pelotellaan ja uhkaillaankin.
Kiitän tästä Maxim!
Kyllä ne nuo mansikit ovat ihania, eivät ne murehdi, märehtivät vain!:DD
VastaaPoistaKiitos postauksesta, Ullis!<3333
Mansikit ja Mustikit, Orvokit ja Helunat.
PoistaToivotaan, että näkisimme niitä vielä ensi vuonnakin..
Kiitos kommentistasi!
Onko ensi yö täydenkuun yö, kääk!
VastaaPoistaSitten en nuku taas yhtään, meinaan olen kuuhullu,, hi!
Älä turhaan murehdi!
PoistaTaivas on pilvessä, niin pilvessä, ettemme edes sitä nää.
Nukuhan hyvin tulevana yönä!
Kyllä on ihanat kuvat :)
VastaaPoistaKiitän Ritvaa ;)
PoistaKuvani täällä ovat mielijohdettani..
..siis mitä milloinkin..
Kaivaten ajattelen näitä Mansikeita ja Orvokeita ja on vielä pari paikkaa, jossa saan niitä vielä ihailla, mutta harvassa jo ovat. Kotikylällä oli aikoinaan ammuja aivan joka pellolla, nyt se on jo harvinaista tänä tehotuotannon aikana:) Niin, ehkä voimme luottaa siihen, että katastrofit jäävät vasta lapsillemme, mikä surettaa minua aivan mielettömästi, toisaalta kukapa sillä on päiviään lisännyt ikinä pätkääkään, puhumattakaan nyt jostakin niin harvinaisesta kuin ilosta:)
VastaaPoista