Minä olin niin nuori ja kiihkeä,
miten saattaa kaivatakaan
se nuoruus, jolla on nälkä
ja turmelus suonissaan.
Ja punaiset lyhdyt loisti
ja viulut ja saksofonit soi,
bulevardien liekkimerta
kadun asfalttipinta joi.
Minä tuijotin yöhön räikeään
käsin, kasvoin palavin.
Yön hurma sai minut vapisemaan
niin että huohotin.
Kadun liekkimeressä loisti
pedonsilmät autojen,
minä olin niin kipeän nuori
ja yksinäinen.
Minä itkin joskus salaa,
kuten nuoruus itkeä voi,
kun punaiset lyhdyt loisti,
ja viulut ja saksofonit soi.
Yön suurissa tanssisaleissa
hien tuoksu ja puuterin
oli sairaan kiihkeä niinkuin
minun sielunikin.
Minä olin niin nuori ja kiihkeä
ja kuumasilmäinen.
Bulevardeilla kiilsivät katseet
silmien maalattujen.
Kipein, ihanin nuoruuteni,
- niin katkerana nään -
miten hukkui se pimeän hotellin
porraskäytävään.
- Mika Waltari -
miten saattaa kaivatakaan
se nuoruus, jolla on nälkä
ja turmelus suonissaan.
Ja punaiset lyhdyt loisti
ja viulut ja saksofonit soi,
bulevardien liekkimerta
kadun asfalttipinta joi.
Minä tuijotin yöhön räikeään
käsin, kasvoin palavin.
Yön hurma sai minut vapisemaan
niin että huohotin.
Kadun liekkimeressä loisti
pedonsilmät autojen,
minä olin niin kipeän nuori
ja yksinäinen.
Minä itkin joskus salaa,
kuten nuoruus itkeä voi,
kun punaiset lyhdyt loisti,
ja viulut ja saksofonit soi.
Yön suurissa tanssisaleissa
hien tuoksu ja puuterin
oli sairaan kiihkeä niinkuin
minun sielunikin.
Minä olin niin nuori ja kiihkeä
ja kuumasilmäinen.
Bulevardeilla kiilsivät katseet
silmien maalattujen.
Kipein, ihanin nuoruuteni,
- niin katkerana nään -
miten hukkui se pimeän hotellin
porraskäytävään.
- Mika Waltari -
Mitä pimeämpi yö, sitä kauniimpi aamu.
Mitä vaarallisempi
taistelu sitä loistavampi voitto.
- Z. Topelius
- Z. Topelius
Voi kiitos tästä Ulleriina!!!!Kun Petterssonin Petri laulaa tätä ihanaa runoa minä itken.Tämä koskettaa kovin,vuosi vuoden jälkeen.
VastaaPoistaHyvin kaunis kiitos kommentistasi syysmyrsky.
PoistaPetrihän tämän runon laulaa kauniisti..
Monet koskettavat musiikit ja runot saavat meidän kyynelehtimään, mutta sehän kuuluu tähän meidän suomalaisten melankolisuuteen.
Olen huomannut sen itkun useinkin auttavan elämässä eteenpäin. Se suotakoon meille.
Ihana runo:)
VastaaPoistaKiitos Ritva, jos tykkäsit tästä runovalinnastani!
PoistaNuoruus kaipuunkin aikaan sai.
VastaaPoistaHämmästyttävää.
Kuvaa katsoessa tuntuu kummalta.
Kasvot, tukka, hymy, kuvakulma.
Tuntuu kummallisen tutulta, jos olisi ilman silmälaseja, niin luulisin...
On kuin naapurin avonaisesta ulko-ovesta katsoisivat tutut kasvot.
Meikäläistä vuotta vanhempi, 15v ikäinen Raija tyttö.
Nuoruusvuodet vain putkahtavat aina jossain tilanteessa mieleen, minkäs voit...
PoistaKuva on kyllä aika kumma:)
Purkka suussa ravintelissa, pikkujoulussa:( Hyi sentään!
Mitä? Muistuttaako kuva muka Ritvaa? Ei kai!!
Ehei. Eihän nyt toki kuva Ritvaa muistuta.
PoistaSensijaan ja kyllä Raijaa! toista ;) heistä...
Kiitos videosta, runosta ja musiikista - ja kuvasta, Ulleriina!:)))
VastaaPoistaKiitos!!!!
PoistaMinua eivät laulu, eivätkä runotkaan koskettaneet niin kuin tuo kaunis. ihana nainen tuolla lopussa:)
VastaaPoistaRunosanoma on ehdoton! Muusta viis.....
Poista