Hiljaiseloa

 

 

 

 

 

Hiljaisuus minun himoni,

haikeus minun haluni,

ilta tumma tuttavani,

ystäväni yö sanaton;

jäivät mulle, muut kun jätti,

pelastivat, muut kun petti,

auttivat vesiajolta,

vaipumasta varjelivat,

loivat luotosen merehen,

uivalle utuisen saaren;

siell´ on teltta terhenestä,

nuotio sydänsysistä,

yksinäisen yömajaksi,

tuttavattoman tuvaksi,

pyhäksi pysähtyäni,

areksi asettuani,

elon tuiman tuokioksi,

vanhan päiväni varaksi:

sana siell´ ei muilta saavu,

viesti multa muille vieri,

meri on saarta saartamassa,

syöverit syliämässä.

-Otto Manninen-

 

 

 

 

 

 

 

 

Yön hiljaisuudessa tunnen oloni vapaaksi.

Yön hiljaisuudessa en kuule yhtään vaatimusta.

Yön hiljaisuudessa olen kaksin maailman kanssa.