Joskus joutuu kulkemaan
hämäriä, jopa pimeitä teitä,
niin pimeitä, että ei tiedä,
mihin jalallaan astuisi.
Silloin on parasta katsoa
vain ylöspäin,
sillä siellä on aina valoa
ainakin sen verran,
että se ohjaa pysymään tiellä.
niin pimeitä, että ei tiedä,
mihin jalallaan astuisi.
Silloin on parasta katsoa
vain ylöspäin,
sillä siellä on aina valoa
ainakin sen verran,
että se ohjaa pysymään tiellä.
Hyvää Äitienpäivää ♥
Kiitos lohduttavasta runosta Ullis.. me äiti-pienetkin olemme joskus olleet pieniä. Ihana laulu.
VastaaPoistaÄidiksi kerran olemme itsemme saattaneet, niin äitinä pysymme.. minkäs sille voidaan, ollaan sitten minkälaisia ollaankin.
PoistaLohtua on juurikin tuo ylöspäin katsominen ♥
hyvä oivallus runossa, katso ylös, näet valoa kulkea oikeaa polkua.. mukavaa toukokuuta
VastaaPoistaKiitos Aikku ♥
PoistaAina on pieniä valonpilkkuja nähtävissä polkumme varrella.
Hyvää kesän odotusta Sinulle